Kokeile BookBeatia maksutta 30 päivän ajan!. Saat 20 tuntia kuunteluaikaa. Etu koskee uusia Bookbeat-käyttäjiä 

Saavutettavuuden huomioiminen opetustyössä on oppimisen mahdollistamista mahdollisimman monelle. Eli opetuksen ja pedagogiikan saavutettavuus on yhdenvertaisuuden ja inkluusion ytimessä monella tapaa. Itse ymmärrän saavutettavuuden laajasti diaesityksen fonteista aina koulurakennuksen esteettömyyteen ja valaistukseen saakka. Ensialkuun olisi tärkeää hahmottaa kokonaisuus, ennen kuin takertuu niin sanotusti lillukan varsiin eli yksityiskohtiin.

Valitettavan usein saavutettavuus ymmärretään vain digitaalisuuden kautta, kirjainlyhenteinä ja opetustyön arjesta irrallisena lisätyönä. Tosiasiassa jokainen opettaja toteuttaa jo nyt saavutettavuuden pääperiaatteita, moni tosin huomaamattaan. Ja jos näihin ei kiinnitä huomiota, on niitä hankala myöskään kehittää. Tässä on seuraavaksi muutamia esimerkkejä, joiden avulla omaa toimintaa voi tietoisesti kehittää ja muuttaa saavutettavammaksi. Uskon, että kun näihin alkaa kiinnittämään arjessaan tietoisemmin huomiota, myös ne yksityiskohdat, kuten kuvien alt-tekstit ja värikontrastit, on helpompaa sisällyttää pala kerrallaan osaksi jokapäiväistä työtään.

Voitko vaikuttaa opetustilan valaistukseen ja ääniin? Häiritsevän kirkas valo voi ärsyttää aistiherkkää opiskelijaa ja ylimääräiset äänet samoin. Annatko oppilaan pitää huppua päässään oppitunnilla? Tuo huppu voi olla todella tärkeä suoja liiallista aistiärsyketulvaa vastaan ja auttaa opiskelijaa oppimaan. Erityisesti moni neurovähemmistöön kuuluva oppilas hyötyy näistä pienistä huomioista. Miten sisustat luokkatilaasi? Tiedän monien luokanopettajien rakastavan sitä, kun sen oman luokkatilan saa laittaa kodikkaaksi ja täyttää erilaisilla elementeillä. Mutta palveleeko se saavutettavuutta ja aistiesteettömyyttä? Milloin ärsykkeitä on liikaa? En tiedä tai osaa antaa täydellistä vastausta. Sen kuitenkin tiedän, että tämä on asia jota kannattaa pohtia.

Kiinnitätkö huomiota diaesityksiesi fontteihin, värikontrasteihin ja yleiseen selkeyteen? Omasta mielestä kivan visuaalinen esitys voi olla useille oppilaille värien ja kuvioiden sekamelska, jossa itse asia jää täysin taka-alalle. Vältä värien ja kuvioiden tarkoituksetonta käyttöä. Suosi fontteja, joissa kirjaimet ovat yksinkertaisia ja toisistaan erillään. Hyvä yleissääntö on, että käytät organisaatiosi valmiita malleja ja niiden fontteja. Niissä nämä asiat on yleensä jo valmiiksi huomioitu.

Nykyisin tekstiä on helppoa kääntää puheeksi ja toisinpäin. Tällä kohtuullisen pienellä vaivalla saat opetusmateriaaleista moniaistisia ja helpotat monen lukivaikeuksista kärsivän opiskelua. Samalla parannat materiaaliesi laatua ja käytettävyyttä. Olen itse huomannut, että saavutettavuuden huomioiminen teettää pienen lisätyön materiaalien valmisteluvaiheessa, mutta maksaa itsensä takaisin pidemmällä aikavälillä. Tämäkin on asia, joka kannattaa ottaa huomioon opetusta suunniteltaessa ja oman työkuorman vähentämisessä.

Kiinnitä huomiota aisteihin. Miten opetuksesi ja pedagogiikkasi tukee erityisesti näkö-, kuulo- ja tuntoaisteja? Onko näistä asioista keskusteltu työyhteisössä? Moni opetuksen saavutettavuutta parantava keino on myös koko työyhteisön asia. Melutaso ruokalassa, valaistuksen parantaminen opetustiloissa, kännyköiden häiritsevä olemassaolo oppitunneilla ja videotykkien riittävä valoteho ovat yhteisiä asioita, joihin työyhteisö voi luoda toimivia käytäntöjä.

Tässä on vielä muutama linkki, joiden kautta voit tutustua lisää saavutettavuuteen:

Simo on nuoresta iästään huolimatta hämmentävän kokenut ja monipuolisen opetusalan osaamisen hankkinut digipedagogi, kouluttaja ja tällaisten tekstien kirjoittelija. Hänen sydäntään lähellä on erityisesti teknologian hyödyntäminen oppimisen, saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Kuten Simo viisaasti toteaakin “älä käytä digiä opetuksessa koska voit – käytä sitä vain kun siitä on hyötyä.”

Leave a comment