Hyväosaisuus ei ole vain kalliita luksustuotteita, upeita lomamatkoja paratiisisaarille ja vähintään kuusinumeroista summaa rahastoissa. Hyväosaisuus on lämpimiä ruokia, vakaata taloutta, turvallista kasvuympäristöä, luottamusta tulevaisuuteen, toivoa paremmasta elämästä oman työn ja ahkeruuden kautta, harrastuksia sekä opiskelua, sujuvaa arkea ja läheisiä ihmisiä. Jos nämä asiat ovat sinulle tavallisia ja jopa itsestäänselviä, niin onneksi olkoon! Olet hyväosainen!

Mitäs sitten, kun me hyväosaiset ja korkeasti koulutetut maisterit toimimme opettajina? No ihan luonnollisesti alamme pitämään noita luettelemiani asioita standardeina ja oletuksina, tavallisen elämän normeina. Hyväosaisuuden kuplassa kun unohtaa helposti sen, että esimerkiksi moni oppilas ei ole koskaan kokenut turvallista kasvuympäristöä. Hänellä ei ole toiveikkuutta tulevaisuuden suhteen. Ei ole varaa unelmoida, sillä se on hyväosaisten etuoikeus.

Nämä samat oletukset seuraavat helposti myös pedagogiikkaan, koulun toimintakulttuuriin ja arvoihin. On niin kovin helppoa ajatella, että kaikki pystyvät käyttäytymään tietyllä tavalla, ovat motivoituneita ja ymmärtävät opiskelun arvon. Koska niinhän useimmilla opettajilla on itsellään ollut. On ollut kavereita, koulu on onnistunut ainakin kohtuu helposti ja kokemus koulusta on enimmäkseen sitä mukavan pehmeää sekä pörröistä pumpulia.

“Vallitsevan järjestyksen ylläpitäjät
Haluavat ainoastaan
Vallitsevan järjestyksen ylläpitämistä”

Korkeakoulutettuina ja virallisen instituution edustajina opettajat ovat vallitsevan järjestyksen ylläpitäjiä, kuten Stam1nan hienossa Jäteputkiaivot-kappaleessa pohditaan. Oma valta-asema ja saavutettu yhteiskunnallinen asema on luonnollista haluta säilyttää. Muutos on usein uhka tälle ja siksi niin vaikeaa.

Tiedostan itse olevani juuri tällainen, josta tässä kirjoitan. Vaikka omassakin elämässä on ollut monenlaisia vaikeita tilanteita ja tapahtumia, olen kuitenkin hyväosainen. Henkilökohtaiset ominaisuuteni, kasvatus ja hyvä onni ovat mahdollistaneet sen, että olen voinut päästä sellaiseen asemaan, jossa voin sanoa olevani hyväosainen. Ei se ole väärin tai mikään vika. Enkä minä häpeä sitä, että olen omalla työlläni ja edellä mainituilla asioilla saanut hyvän elämän. Mutta sillä on väliä, tunnustaako ja tiedostaako tämän. Oma kokemukseni on, että tämä usein yllättävän vaikeaa. On inhottavaa tunnustaa, että ei ehkä kuitenkaan ole niin kauhean laajasti maailmaa ymmärtävä ja empaattinen ihminen kuin kuvittelee. Minä ainakin tiedän olevani lopulta aika syvällä omassa keskiluokkaisuuteni kuplassani. Yritän kurottaa sieltä välillä pois ja joskus siinä onnistunkin, mutta onhan sinne kiva palata. Kun ei ole pakko elää niin vaikeasti.