Nyt seuraa avautuminen. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat turhauttavat ja on vaan pakko avata sanaista arkkuaan? Muutoin tilanne saattaisi kallistua jo vitutuksen puolelle. Tässä avaan teille muutamaa keskinkertaisessa mielessäni kolistellutta ajatelmaa ja ihmetyksen aihetta.
“Suomalainen koulu on tasa-arvoinen“
No eipä ole. Päällisin puolin meillä kyllä toteutetaan samaa opetussuunnitelmaa ja opettajat ovat korkeastikoulutettuja ammattilaisia. Mutta todellisuus on jo nyt räikeän epätasa-arvoistava. Rahalla saa ja laitteilla pääsee. Osalla kunnista on varaa palkata sijaisia, lähettää opettajia täydennyskoulutuksiin, hankkia laitteita ja lisenssejä, palkata lisää opettajia, koulunkäynninohjaajia, kouluvalmentajia ja muita todella tärkeitä ammattilaisia. Tai on edes mahdollisuus panostaa johonkin näistä. Monella kunnalla taas on edessä irtisanomisia, luokkakokojen kasvattamista entisestään, oppimateriaaleista säästetään tolkuttomasti ja tuntikehykset ovat täysin minimissä.
Erot niin valtakunnallisesti, alueellisesti, kuntien tasolla, kuntien sisällä ja myös ihan luokkien välillä samassa koulussa ovat suuria. Toisilla on pätevä opettaja luokassa, toinen ryhmä taas on sijaisen opettavana. Arvioinneissa on isoja eroja, eikä osaamista siis mitata lähellekään tasa-arvoisesti. Valinnaisaineiden määrässä on isoa vaihtelua ja mahdollisuuksissa käydä vierailuilla jne. Ei voida siis puhua tasa-arvosta, jos vähääkään uskaltaa kurkata korean pinnan alle.
“Kuka valvoo perusopetusta?”
No eipä kukaan. Aluehallintovirastoilla on mahdollisuus vaikuttaa vain oikaisuvaatimuksien ja kanteluiden kautta oppilaiden oikeusturvan toteutumiseen, avin työsuojelu voi puuttua jossain määrin esimerkiksi opettajien työoloihin. Mutta siis kukaan tai mikään taho ei voi omatoimisesti valvoa ja esimerkiksi asettaa uhkasakkoja kunnille, jos peruskoululaisten oikeutta vaikkapa turvalliseen oppimisympäristöön tai riittävään oppimisen tukeen rikotaan. On siis käytännössä täysin huoltajien vastuulla, voiko oppilaat saada edes jonkinlaista oikeustuvaa osakseen. Usein kanteluiden päätöksetkin kestävät yli puoli vuotta, jolloin esimerkiksi oppilaan koulu tai opiskeluaste on jo vaihtunut.
Ja mikä tässä on surullisinta? Kärsijöinä tässä ovat hyvin usein ne oppilaat ja perheet, joilla on jo muutenkin eniten haasteita elämässään. Oppimisvaikeudet, köyhyys, heikko tuki esimerkiksi neurokirjon oppilaan koulunkäyntiin ja huoltajien päihdeongelmat kerryttävät riskiä myös oikeusturvan vaarantumiseen kouluilla. Kantelun tekeminen tässä tilanteessa, että ehkä 9 kuukauden jälkeen saa jonkin vastauksen asiaansa, ei ole varmastikaan päällimmäisin asia to do -listalla.
“Kenen hallussa on koulutuksen kokonaiskuva?”
No eipä kenenkään. Hallitukset vaihtuvat ja samoin niiden ideologiat. Ministeriöillä ja virastoilla on keskinäisiä reviirikiistoja, hankkeet loppuvat juuri kun niissä päästään asiaan. Kunnat riutuvat rahapulassa ja mittailevat hauiksiaan erilaisten digiprojektien kanssa yhteiskehittämisen sijaan. Isoilla yrityksillä on kehittämistä latistava monopoli ja pienemmät riutuvat jenkkijättien valloittaman ohjelmistokentän marginaalissa. Yliopistoissa ei ole resursseja juuri mihinkään ja sielläkin painitaan vain oman kuplan ja rahoituksen puolesta.
Miten voi olla niin h*lvetin vaikeaa saada edes jonkinlaista yhteinäisyyttä näin pienen maan koulutuspolitiikkaan, hankintalinjauksiin, opetusuunnitelmiin, sääntöihin, valvontaan, rahoitukseen, jatkuvuuteen ja kehittämiseen? Eihän meillä ole varaa tällaiseen talouden kuin myöskään sivistyksen puolesta.
Oletko samaa mieltä? Hyvä. Saat olla myös eri mieltä, mutta vain sillä ehdolla, että olet lukenut tekstin tänne saakka.
Kirjoittajan esittely: Simo on nuoresta iästään huolimatta hämmentävän kokenut ja monipuolisen opetusalan osaamisen hankkinut digipedagogi, kouluttaja ja tällaisten tekstien kirjoittelija. Hänen sydäntään lähellä on erityisesti teknologian hyödyntäminen oppimisen, saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen. Kuten Simo viisaasti toteaakin “älä käytä digiä opetuksessa koska voit – käytä sitä vain kun siitä on hyötyä.”
Huomioita koulumaailmasta 
Leave a comment