Miksi yksi koulun aikuinen saa haastavan tilanteen rauhoittumaan muutamalla sanalla, kun toinen ajautuu samassa tilanteessa pitkään valtataisteluun? Selitystä ei voi palauttaa vain aikuisen persoonaan tai oppilaan käyttäytymiseen. Mutta sillä, millaiseksi aikuinen rakentaa vuorovaikutuksen ja mitä hän tekee vaikealla hetkellä, on suuri merkitys.
Koulussa tarvitaan auktoriteettia. Oppilaat tarvitsevat aikuisia, jotka kantavat vastuunsa, tekevät päätöksiä ja asettavat rajat. Auktoriteetti ei kuitenkaan ole sama asia kuin pelko, äänen korottaminen tai se, että aikuinen saa aina viimeisen sanan. Kunnioitus rakentuu arjessa, usein hyvin pienissä tilanteissa.
Kirjoitin aiemmin someen viisi ohjetta koulun ammattilaisille oppilaiden kunnioituksen ansaitsemisesta ja auktoriteetin rakentamisesta. Tässä avaan niitä hieman tarkemmin, erityisesti neurokirjon oppilaiden kohtaamisen näkökulmasta.
1. Uskalla olla oma itsesi
Aikuisen ei tarvitse esittää rentoa, hauskaa tai kaikkien suosimaa opettajaa. Oppilaalle on usein tärkeämpää, että aikuinen on johdonmukainen ja hänen puheensa vastaa tekoja. Jos lupaamme kuunnella mutta emme anna mahdollisuutta tulla kuulluksi, tai vaadimme kunnioitusta mutta puhumme oppilaalle alentavasti, ristiriita voi murentaa luottamusta.
Erityisesti tilanteissa, joissa oppilas tarvitsee paljon ennakoitavuutta, epäselvät ja vaihtuvat viestit voivat lisätä kuormitusta. Oma itsensä oleminen ei siis tarkoita sitä, että toimitaan aina oman tunnetilan mukaan. Se tarkoittaa sitä, että oppilas tietää, millaisen aikuisen hän kohtaa myös huomenna.
2. Uskalla olla epätäydellinen
Aikuinenkin tulkitsee joskus tilanteen väärin, sanoo huonosti tai tekee epäoikeudenmukaisen ratkaisun. Silloin asiaa ei tarvitse selitellä pois. Voi sanoa: ”Toimin äsken huonosti. Olen pahoillani. Korjataan tämä.”
Anteeksipyytäminen ei vie aikuiselta auktoriteettia. Päinvastoin se näyttää oppilaalle, mitä vastuun kantaminen käytännössä tarkoittaa. Samalla syntyy tilaa sille, että myös oppilas saa erehtyä, harjoitella ja korjata toimintaansa joutumatta puolustamaan itseään viimeiseen asti.
3. Anna oppilaalle mahdollisuus säilyttää kasvonsa
Jos oppilas kuormittuu, kiihtyy tai kokee joutuneensa kaikkien katseiden kohteeksi, julkinen huomauttelu voi pahentaa tilannetta. Aikuinen saattaa olla täysin oikeassa siitä, mihin käyttäytymiseen pitää puuttua, mutta silti väärässä siinä, milloin ja miten asian käsittely kannattaa tehdä.
Jos turvallisuus ei vaadi välitöntä laajempaa käsittelyä, vaikeasta tilanteesta voi joskus päästä eteenpäin lyhyellä ja rauhallisella ohjauksella. Varsinaiseen keskusteluun palataan myöhemmin, kun molemmat pystyvät kuuntelemaan. Tämä ei ole rajojen hylkäämistä eikä asian painamista villaisella. Se on harkintaa siitä, miten rajat toteutetaan ilman tarpeetonta nöyryyttämistä.
4. Rakenna auktoriteettia kohtaamisen kautta
Opettajalla on koulussa asemansa perusteella oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin synnytä luottamusta. Luottamus rakentuu siitä, että aikuinen huomaa oppilaan, kuuntelee hänen kokemustaan ja toimii reilusti myös silloin, kun on pakko puuttua toimintaan.
Oppilaan kuuleminen ei tarkoita sitä, että oppilas päättää kaikesta. Se tarkoittaa sitä, että ennen ratkaisua selvitetään, mitä tilanteessa oikeastaan tapahtui ja mikä voisi auttaa jatkossa. Erityisesti toistuvissa ristiriitatilanteissa on hyödyllistä kysyä: yritämmekö vain saada oireen loppumaan vai ymmärrämmekö myös, mikä sitä ylläpitää?
5. Uskaltakaa asettaa rajanne
Arvostava kohtaaminen ja selkeät rajat kuuluvat yhteen. Huonoa käytöstä, uhkailua tai väkivaltaa ei tarvitse hyväksyä, eikä muiden oppilaiden turvallisuudesta saa tinkiä. Oppilaiden pitää voida luottaa siihen, että aikuiset toimivat, jos rajat ylitetään.
Rajojen asettaminen ei kuitenkaan saa jäädä yksittäisen opettajan persoonan varaan. Koulussa tarvitaan yhteisesti sovittuja toimintatapoja, riittävää tukea ja johdon vastuunkantoa. Oppilaan tilanteen selvittäminen, turvallisuus ja mahdolliset seuraamukset ovat eri asioita, joista jokaisesta on huolehdittava asianmukaisesti.
Kohtaaminen ei ole vaihtoehto pedagogiselle tuelle
Nämä viisi ajatusta eivät yksin ratkaise koulun kuormittavia tilanteita. Jos oppilaalla on vaikeuksia toiminnanohjauksessa, aistisäätelyssä, oppimisessa tai sosiaalisissa tilanteissa, hän voi tarvita myös muutoksia oppimisympäristöön ja tarkoituksenmukaisia tukitoimia. Hyvä vuorovaikutus ei korvaa niitä.
Sen sijaan toimiva vuorovaikutus tekee monista muista tukikeinoista mahdollisia. Oppilaan on helpompi ottaa ohjausta vastaan aikuiselta, jonka toimintaan hän luottaa. Aikuisen on puolestaan helpompi huomata, milloin jokin koulun käytäntö ei toimi ja mitä sen sijaan voisi kokeilla.
Auktoriteetti ei tarkoita sitä, että oppilas pelkää sinua. Se tarkoittaa sitä, että oppilas voi luottaa sinuun myös silloin, kun joudut puuttumaan hänen toimintaansa.
Olen koonnut viisi ohjetta myös maksuttomaksi, tulostettavaksi PDF-materiaaliksi. Lataa 5 ohjetta koulun ammattilaisille (PDF) tai tutustu ADHD-pedagogin Materiaalipankkiin.
Leave a Reply